Korkeakoulujen lukukausimaksut eivät kuulu hyvinvointivaltioon

Teksti julkaistu ensimmäisen kerran Vasemmistonaisten Feministipistoja-blogisivuilla 21.02.2023.

 

Yksi Suomen suurimmista ylpeydenaiheista on maksuton koulutus, johon kuka tahansa on oikeutettu perhetaustastaan riippumatta. Maksuttomuus on kuitenkin taas uhattuna, kun korkeakoulujen lukukausimaksut ovat puhututtaneet niin otsikoissa kuin keskustelupalstoillakin. Mahdollisuus korkeakoulutukseen ei ole itsestäänselvyys. Maksuton koulutus on kuitenkin yksi hyvinvointivaltiomme kulmakivistä, jota ei tule murentaa.

Vaikka koulutuksemme onkin tällä hetkellä käytännössä maksutonta, periytyy koulutustaso edelleen vahvasti. Koulutustason periytymistä pitäisi pyrkiä aktiivisesti purkamaan – ei rakentamaan lisää esteitä yhdenvertaisuuden tielle. Siksi lukukausimaksut ovatkin feministinen kysymys. Seuraava hallitus ratkaisee, jatketaanko koulutuksen kunnianpalautusta myös korkeakouluissa vai lähdemmekö rapauttamaan Suomen koulutustasoa entisestään.

Koulutustason periytyvyyden lisäksi koulutusalojen eriytyminen sukupuolen mukaan on edelleen vahvaa. Työelämän aitoa yhdenvertaisuutta ei voi saavuttaa ilman, että puutumme tähän. Avuksi voidaan ottaa esimerkiksi sukupuolitietoinen opinto-ohjaus sekä sukupuolittuneen kuvaston ja sanaston kyseenalaistaminen.

Suomi tarvitsee nyt ja tulevaisuudessa osaajia. Tavoitteenamme on, että 50 prosenttia ikäluokasta olisi korkeakoulutettuja. Tätä tavoitetta ei kuitenkaan tulla saavuttamaan nykyisillä resursseilla. Jotta opiskelupaikkoja riittäisi kaikille, täytyy aloituspaikkojen määrää lisätä. Aloituspaikat tulee suunnata sellaisille aloille, joille työvoimaa tarvitaan. Pelkät aloituspaikat eivät kuitenkaan riitä, ellei niitä rahoiteta kokonaisuudessaan. Tätä rahoitusta ei voi repiä opiskelijoiden selkänahasta.

Koulutuksen tulee jatkossakin perustua maksuttomuuteen ja tasalaatuisuuteen. Opiskelijan on pystyttävä luottamaan siihen, että hän saa yhtä laadukasta koulutusta kaikista maamme korkeakouluista. Muuten niin korkeakoulujen kuin alueiden osaajienkin eriytyminen on varmaa. Jotta koulutuksen laadukkuus varmistetaan, täytyy meidän varmistaa yliopisto-opettajien työrauha. Äärimmilleen venytetyt resurssit tekevät opetustoimintaan keskittymisestä lähes mahdotonta. Läpi 2010-luvun tehtyjä koulutusleikkauksia tulee paikata lisäämällä korkeakoulujen rahoitusta tuntuvasti.

Sivistyksen lisääminen ei ole koskaan huono vaihtoehto. Mahdollisuuden kouluttautua tulee olla nyt ja jatkossakin jokaisen suomalaisen oikeus.

Jenni Jäntti
Kirjoittaja on intohimoinen opiskelija-aktiivi, vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokas Satakunnassa ja Vasemmistonaisten hallituksen jäsen.

Onko representaatiolla väliä?

Me Naisten tiedotteessaan jakama kuva.

Me Naiset ilmoitti tiistaina aloittavansa uuden radiokanavan ja kertoi olevansa nyt moninaisempi kuin koskaan. Tiedotteen kuvassa tulevina juontajina nähtiin neljä valkoista, vammatonta, laihaa, kolmikymppistä, kaunista ja todennäköisesti cis-heteroa naista. Uutinen keräsi nopeasti kritiikkiä omassa somekuplassani ja seurasin tiiviisti esimerkiksi Emmi Nuorgamin (@emminuorgam) ja Mona Blingin (@mona_bling) Instagram-tarinoita aiheesta.

Vastuullisuus ja ihmisoikeudet ovat nykypäivänä nousseet pinnalle aiempaa vahvemmin. Erilaiset yritykset ovat huomanneet tämän ideologioiden nousun ja käyttävät niitä mainonnassaan häikäilemättä hyödykseen. Ilmiötä kuvaamaan on nostettu erityyppisiä termejä, kuten viher- ja pinkkipesua. Nämä termit kuvaavat yritysten pyrkimyksiä kiillottaa omia sädekehiään tekemättä varsinaisesti mitään promoamansa aiheen eteen. Nämä ideologiat eivät kuitenkaan voi jäädä vain yritysten korulauseiksi, vaan jonkin on muututtava. Suomen mediakenttä on edelleen hyvin valkoista ja yksipuolista. Tämä käy ilmi esimerkiksi APFI:n tilaamassa selvityksessä, jossa 90.6 prosenttia vuonna 2019 julkaistujen suomalaisten elokuvien ja tv-sarjojen hahmoista oli valkoihoisia, vammattomia cis-heteroseksuaaleja.

Suomi on tutkimusten mukaan Euroopan rasistisin maa. On myös tutkittu, että suomalainen nimi on valtava etu työmarkkinoilla. Meistä kaikilla ei ole tasavertaisia mahdollisuuksia tavoitella haluamiamme työpaikkoja, vaan rakenteellinen epätasa-arvo vaikuttaa siihen huomattavasti. Moni nuori kohtaa rasismia jo ensimmäisessä työpaikassaan. Mikä ei ole ihme, sillä rasismi ei ole jotakin mitä vain äänekkäimmät huutelijat tekevät – me kaikki tuemme rasistisia rakenteita joka päivä. Siksi onkin äärimmäisen tärkeää, että alamme tunnistamaan paremmin mitä rasismi on ja miten siihen voi parhaiten puuttua. Myös ennakkoluulot erilaisten vammojen, painon ja seksuaalisuuden suhteen ovat juurtuneet syvälle suomalaiseen yhteiskuntaan.

Kuvankaappaus hiljattain ilmestyneiden Me Naisten kansista.

Me Naisten (ja suomalaisen mediakentän) tuottama mediasisältö naisista on surullisen yksipuolista, valkoista, laihaa ja vammatonta. Tämä median asettama naiseuden kapea muotti rajaa ulkopuolelleen suuren osan väestöstämme. Emme ole tottuneet näkemään mediakuvastossamme kuin tietynlaisia kehoja. Representaation lisääminen auttaa ihmisiä tuntemaan kuuluvansa joukkoon. Parhaimmillaan se murtaa ennakkoluuloja. Tietenkin myös valkoiset naiset voivat kuulua johonkin vähemmistöön esimerkiksi seksuaalisuuden, vamman tai painonsa takia. On tutkittu, että rekrytoijien tiedostamattomat ennakkoluulot vaikuttavat rekrytoitavien valintaan. Esimerkiksi laiha saa työn lihavaa todennäköisemmin. Aito moninaisuus syntyy siitä, että erilaiset ihmiset pääsevät keskusteluun alusta alkaen.

Miten suomalaisen mediakentän yksipuolisuuden voi sitten korjata? Paras keino tämäntyyppisten kohujen välttämiseksi on tietenkin luopua turhista korulauseista ja olla ylpeästi sitä mitä on – kapean naiskuvan edustaja. Paras keino mediakentän representaatiovinouman korjaamiseksi on aktiivisesti pyrkiä laajentamaan sen tarjoamia henkilökuvia. Tämän avuksi tarvitaan rekrytoijien koulutusta moninaisuudesta, anonyymiä rekryä, kiintiöpaikkoja sekä yleistä asennemuutosta. Mikään ei tule muuttumaan, ellei sitä tulla aktiivisesti muuttamaan.

Maksuton toinen aste on satsaus maamme tulevaisuuteen

 

Vuonna 2020 on tapahtunut edes jotakin hyvää - Uudistus oppivelvollisuuden laajentamisesta ja toisen asteen maksuttomasta koulutuksesta on hyväksytty tänään eduskunnassa äänin 31–24. Vasemmistoliiton jo yli 20 vuotta tavoittelema uudistus on vihdoin toteutumassa. Tämä on yksi maamme merkittävimpiä koulutuspoliittisia tekoja vuosikymmeniin.

Oppivelvollisuuden laajennus lisää koulutuksen tasa-arvoa sekä vahvistaa jokaisen nuoren oikeutta koulutukseen. Nykypäivän työmarkkinoilla toisen asteen koulutus on välttämätön. Pelkän peruskoulun suorittaneiden työllisyysaste on noin 45 % ja jatkuvassa laskussa. Peruskoulunsa päättäneistä noin 16 % jää vaille toisen asteen tutkintoa. Oppivelvollisuuden laajentaminen on satsaus ennen kaikkea maamme nuoriin sekä heidän koulutukseensa ja työllistymiseensä.

Toisen asteen maksuttomuus luo tasa-arvoa ja parantaa erityisesti pienituloisten perheiden lasten asemaa. Ammatillinen koulutus, lukio ja ylioppilastutkinto ovat jatkossa täysin ilmaisia sen vuoden loppuun asti, jolloin oppilas täyttää 20 vuotta. Ensimmäisenä uudistuksesta pääsevät nauttimaan vuonna 2005 syntyneet nuoret, jotka päättävät peruskoulunsa ensi keväänä.