Korkeakoulujen lukukausimaksut eivät kuulu hyvinvointivaltioon

Teksti julkaistu ensimmäisen kerran Vasemmistonaisten Feministipistoja-blogisivuilla 21.02.2023.

 

Yksi Suomen suurimmista ylpeydenaiheista on maksuton koulutus, johon kuka tahansa on oikeutettu perhetaustastaan riippumatta. Maksuttomuus on kuitenkin taas uhattuna, kun korkeakoulujen lukukausimaksut ovat puhututtaneet niin otsikoissa kuin keskustelupalstoillakin. Mahdollisuus korkeakoulutukseen ei ole itsestäänselvyys. Maksuton koulutus on kuitenkin yksi hyvinvointivaltiomme kulmakivistä, jota ei tule murentaa.

Vaikka koulutuksemme onkin tällä hetkellä käytännössä maksutonta, periytyy koulutustaso edelleen vahvasti. Koulutustason periytymistä pitäisi pyrkiä aktiivisesti purkamaan – ei rakentamaan lisää esteitä yhdenvertaisuuden tielle. Siksi lukukausimaksut ovatkin feministinen kysymys. Seuraava hallitus ratkaisee, jatketaanko koulutuksen kunnianpalautusta myös korkeakouluissa vai lähdemmekö rapauttamaan Suomen koulutustasoa entisestään.

Koulutustason periytyvyyden lisäksi koulutusalojen eriytyminen sukupuolen mukaan on edelleen vahvaa. Työelämän aitoa yhdenvertaisuutta ei voi saavuttaa ilman, että puutumme tähän. Avuksi voidaan ottaa esimerkiksi sukupuolitietoinen opinto-ohjaus sekä sukupuolittuneen kuvaston ja sanaston kyseenalaistaminen.

Suomi tarvitsee nyt ja tulevaisuudessa osaajia. Tavoitteenamme on, että 50 prosenttia ikäluokasta olisi korkeakoulutettuja. Tätä tavoitetta ei kuitenkaan tulla saavuttamaan nykyisillä resursseilla. Jotta opiskelupaikkoja riittäisi kaikille, täytyy aloituspaikkojen määrää lisätä. Aloituspaikat tulee suunnata sellaisille aloille, joille työvoimaa tarvitaan. Pelkät aloituspaikat eivät kuitenkaan riitä, ellei niitä rahoiteta kokonaisuudessaan. Tätä rahoitusta ei voi repiä opiskelijoiden selkänahasta.

Koulutuksen tulee jatkossakin perustua maksuttomuuteen ja tasalaatuisuuteen. Opiskelijan on pystyttävä luottamaan siihen, että hän saa yhtä laadukasta koulutusta kaikista maamme korkeakouluista. Muuten niin korkeakoulujen kuin alueiden osaajienkin eriytyminen on varmaa. Jotta koulutuksen laadukkuus varmistetaan, täytyy meidän varmistaa yliopisto-opettajien työrauha. Äärimmilleen venytetyt resurssit tekevät opetustoimintaan keskittymisestä lähes mahdotonta. Läpi 2010-luvun tehtyjä koulutusleikkauksia tulee paikata lisäämällä korkeakoulujen rahoitusta tuntuvasti.

Sivistyksen lisääminen ei ole koskaan huono vaihtoehto. Mahdollisuuden kouluttautua tulee olla nyt ja jatkossakin jokaisen suomalaisen oikeus.

Jenni Jäntti
Kirjoittaja on intohimoinen opiskelija-aktiivi, vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokas Satakunnassa ja Vasemmistonaisten hallituksen jäsen.

Kannanotto: Opiskelijat eivät saa unohtua yliopiston taloutta tasapainotettaessa

Teksti julkaistu ensimmäisen kerran Turun yliopiston vihreä vasemmisto Viva ry:n Facebook-sivuilla 23.01.2023.

 

 

Turun yliopiston hallitus päätti aloittaa syksyllä talouden tasapainotusohjelman. Tällöin yliopiston hallitus edellytti, että valmistelu tulee tehdä mahdollisimman avoimesti sekä yliopistoyhteisöä osallistaen. Prosessin edetessä näyttää kuitenkin siltä, että yhden yhteisön ryhmän ääni on unohdettu - opiskelijoiden.

 

Julkisuudessa on kuultu viime viikkoina toinen toistaan hälyttävämpiä ehdotuksia säästökohteiksi. Humanistisella puolella henkilökuntasäästöjä etsitään nk. luonnollisen poistuman eli eläköitymisen kautta. Niin etnologian kuin klassillisten tieteiden professorit ovat eläköitymässä ja professuurit meinataan tämän jälkeen jäädyttää - eli heidän paikalleen ei olla palkkaamassa ketään. Professuurin puuttuminen oppiaineesta on uhka niin oppiaineelle itselleen kuin myös valtakunnallisesti tieteenalan tulevaisuudelle.

 

Turun Sanomat uutisoi vuodenvaihteessa yliopiston suunnitelmista luopua sekä Seilin saarella sijaitsevasta Saaristomeren tutkimuslaitoksesta, että Lapin tutkimuslaitos Kevosta. Molemmat tutkimuslaitokset ovat tarjonneet opiskelijoille paikan tulla alaansa ammattilaisiksi käytännössä kenttäkursseilla sekä jatkaa uraansa tutkimusryhmissä. Konkreettisista tiloista luovuttaessa myös opiskelijoiden saaman opetuksen laatu on vaarassa romahtaa. Kenttäkurssit eivät voi muuttua netin kautta käytäviksi kirjekursseiksi.

 

Talouden tasapainotusohjelman suunnitelmissa mainittiin myös mahdollisuus luopua osasta etäkampuksia sekä niiden toimintoja. Käytännössä tämä epämääräinen kirjaus on tarkoittanut Rauman kampusta, sillä Porin yliopistokeskus saa hyvin rahoitusta Porin kaupungilta. Vuoden alussa uutisoitiin, että Rauman kaupunki on jättänyt tarjouksen tukipaketista, jolla pyritään säilyttämään mahdollisimman laajasti Rauman kampuksen toiminnot. Opiskelijat joutuvat kuitenkin edelleen elämään epätietoisuudessa siitä, mitä toimintoja Raumalla säilyy.

 

Tilanne on kestämätön. Opiskelijat on sivuutettu talouden tasapainotusohjelman suunnittelussa täysin. Nyt ilmassa leijuva epätietoisuus on vaikuttanut opiskelijayhteisöön syvästi. Viestinnän puute ja opiskeluedellytysten varmistamisen haluttomuus eivät tuo opiskelijayhteisöä lähemmäs yliopistoa vaan lisäävät kuilua välissämme. Jos emme voi luottaa siihen, että yliopisto pitää meidän puoliamme, mihin voimme luottaa?

 

Juustohöyläämisen sijaan tuleekin kiinnittää huomiota kokonaiskuvaan ja niihin keinoihin, joilla yliopiston rahoitusta saataisiin lisättyä. Yliopistoyhteisöä tulee kuulla kokonaisuudessaan ja muistaa, ettei oppiaineiden alasajolla ja laadun rapauttamisella saavuteta säästöjä. Koulutuksen kunnianpalautusta on jatkettava myös korkeakouluissa.

Maksuton toinen aste on satsaus maamme tulevaisuuteen

 

Vuonna 2020 on tapahtunut edes jotakin hyvää - Uudistus oppivelvollisuuden laajentamisesta ja toisen asteen maksuttomasta koulutuksesta on hyväksytty tänään eduskunnassa äänin 31–24. Vasemmistoliiton jo yli 20 vuotta tavoittelema uudistus on vihdoin toteutumassa. Tämä on yksi maamme merkittävimpiä koulutuspoliittisia tekoja vuosikymmeniin.

Oppivelvollisuuden laajennus lisää koulutuksen tasa-arvoa sekä vahvistaa jokaisen nuoren oikeutta koulutukseen. Nykypäivän työmarkkinoilla toisen asteen koulutus on välttämätön. Pelkän peruskoulun suorittaneiden työllisyysaste on noin 45 % ja jatkuvassa laskussa. Peruskoulunsa päättäneistä noin 16 % jää vaille toisen asteen tutkintoa. Oppivelvollisuuden laajentaminen on satsaus ennen kaikkea maamme nuoriin sekä heidän koulutukseensa ja työllistymiseensä.

Toisen asteen maksuttomuus luo tasa-arvoa ja parantaa erityisesti pienituloisten perheiden lasten asemaa. Ammatillinen koulutus, lukio ja ylioppilastutkinto ovat jatkossa täysin ilmaisia sen vuoden loppuun asti, jolloin oppilas täyttää 20 vuotta. Ensimmäisenä uudistuksesta pääsevät nauttimaan vuonna 2005 syntyneet nuoret, jotka päättävät peruskoulunsa ensi keväänä.