Teksti julkaistu ensimmäisen kerran Turun yliopiston vihreä vasemmisto Viva ry:n Facebook-sivuilla 23.01.2023.
Julkisuudessa on kuultu viime viikkoina toinen toistaan hälyttävämpiä ehdotuksia säästökohteiksi. Humanistisella puolella henkilökuntasäästöjä etsitään nk. luonnollisen poistuman eli eläköitymisen kautta. Niin etnologian kuin klassillisten tieteiden professorit ovat eläköitymässä ja professuurit meinataan tämän jälkeen jäädyttää - eli heidän paikalleen ei olla palkkaamassa ketään. Professuurin puuttuminen oppiaineesta on uhka niin oppiaineelle itselleen kuin myös valtakunnallisesti tieteenalan tulevaisuudelle.
Turun Sanomat uutisoi vuodenvaihteessa yliopiston suunnitelmista luopua sekä Seilin saarella sijaitsevasta Saaristomeren tutkimuslaitoksesta, että Lapin tutkimuslaitos Kevosta. Molemmat tutkimuslaitokset ovat tarjonneet opiskelijoille paikan tulla alaansa ammattilaisiksi käytännössä kenttäkursseilla sekä jatkaa uraansa tutkimusryhmissä. Konkreettisista tiloista luovuttaessa myös opiskelijoiden saaman opetuksen laatu on vaarassa romahtaa. Kenttäkurssit eivät voi muuttua netin kautta käytäviksi kirjekursseiksi.
Talouden tasapainotusohjelman suunnitelmissa mainittiin myös mahdollisuus luopua osasta etäkampuksia sekä niiden toimintoja. Käytännössä tämä epämääräinen kirjaus on tarkoittanut Rauman kampusta, sillä Porin yliopistokeskus saa hyvin rahoitusta Porin kaupungilta. Vuoden alussa uutisoitiin, että Rauman kaupunki on jättänyt tarjouksen tukipaketista, jolla pyritään säilyttämään mahdollisimman laajasti Rauman kampuksen toiminnot. Opiskelijat joutuvat kuitenkin edelleen elämään epätietoisuudessa siitä, mitä toimintoja Raumalla säilyy.
Tilanne on kestämätön. Opiskelijat on sivuutettu talouden tasapainotusohjelman suunnittelussa täysin. Nyt ilmassa leijuva epätietoisuus on vaikuttanut opiskelijayhteisöön syvästi. Viestinnän puute ja opiskeluedellytysten varmistamisen haluttomuus eivät tuo opiskelijayhteisöä lähemmäs yliopistoa vaan lisäävät kuilua välissämme. Jos emme voi luottaa siihen, että yliopisto pitää meidän puoliamme, mihin voimme luottaa?
Juustohöyläämisen sijaan tuleekin kiinnittää huomiota kokonaiskuvaan ja niihin keinoihin, joilla yliopiston rahoitusta saataisiin lisättyä. Yliopistoyhteisöä tulee kuulla kokonaisuudessaan ja muistaa, ettei oppiaineiden alasajolla ja laadun rapauttamisella saavuteta säästöjä. Koulutuksen kunnianpalautusta on jatkettava myös korkeakouluissa.