 |
| Me Naisten tiedotteessaan jakama kuva. |
Me Naiset ilmoitti tiistaina aloittavansa uuden radiokanavan
ja kertoi olevansa nyt moninaisempi kuin koskaan. Tiedotteen kuvassa tulevina
juontajina nähtiin neljä valkoista, vammatonta, laihaa, kolmikymppistä, kaunista
ja todennäköisesti cis-heteroa naista. Uutinen keräsi nopeasti kritiikkiä
omassa somekuplassani ja seurasin tiiviisti esimerkiksi Emmi Nuorgamin
(@emminuorgam) ja Mona Blingin (@mona_bling) Instagram-tarinoita aiheesta.
Vastuullisuus ja ihmisoikeudet ovat nykypäivänä nousseet pinnalle aiempaa vahvemmin. Erilaiset yritykset ovat huomanneet tämän ideologioiden nousun ja käyttävät niitä mainonnassaan häikäilemättä hyödykseen. Ilmiötä kuvaamaan on nostettu erityyppisiä termejä, kuten viher- ja pinkkipesua. Nämä termit kuvaavat yritysten pyrkimyksiä kiillottaa omia sädekehiään tekemättä varsinaisesti mitään promoamansa aiheen eteen. Nämä ideologiat eivät kuitenkaan voi jäädä vain yritysten korulauseiksi, vaan jonkin on muututtava. Suomen mediakenttä on edelleen hyvin valkoista ja yksipuolista. Tämä käy ilmi esimerkiksi APFI:n tilaamassa selvityksessä, jossa 90.6 prosenttia vuonna 2019 julkaistujen suomalaisten elokuvien ja tv-sarjojen hahmoista oli valkoihoisia, vammattomia cis-heteroseksuaaleja.
Suomi on tutkimusten mukaan Euroopan rasistisin maa. On myös tutkittu, että suomalainen nimi on valtava etu työmarkkinoilla. Meistä kaikilla ei ole tasavertaisia mahdollisuuksia tavoitella haluamiamme työpaikkoja, vaan rakenteellinen epätasa-arvo vaikuttaa siihen huomattavasti. Moni nuori kohtaa rasismia jo ensimmäisessä työpaikassaan. Mikä ei ole ihme, sillä rasismi ei ole jotakin mitä vain äänekkäimmät huutelijat tekevät – me kaikki tuemme rasistisia rakenteita joka päivä. Siksi onkin äärimmäisen tärkeää, että alamme tunnistamaan paremmin mitä rasismi on ja miten siihen voi parhaiten puuttua. Myös ennakkoluulot erilaisten vammojen, painon ja seksuaalisuuden suhteen ovat juurtuneet syvälle suomalaiseen yhteiskuntaan.
 |
| Kuvankaappaus hiljattain ilmestyneiden Me Naisten kansista. |
Me Naisten (ja suomalaisen mediakentän) tuottama mediasisältö naisista on surullisen yksipuolista, valkoista, laihaa ja vammatonta. Tämä median asettama naiseuden kapea muotti rajaa ulkopuolelleen suuren osan väestöstämme. Emme ole tottuneet näkemään mediakuvastossamme kuin tietynlaisia kehoja. Representaation lisääminen auttaa ihmisiä tuntemaan kuuluvansa joukkoon. Parhaimmillaan se murtaa ennakkoluuloja. Tietenkin myös valkoiset naiset voivat kuulua johonkin vähemmistöön esimerkiksi seksuaalisuuden, vamman tai painonsa takia. On tutkittu, että rekrytoijien tiedostamattomat ennakkoluulot vaikuttavat rekrytoitavien valintaan. Esimerkiksi laiha saa työn lihavaa todennäköisemmin. Aito moninaisuus syntyy siitä, että erilaiset ihmiset pääsevät keskusteluun alusta alkaen.
Miten suomalaisen mediakentän yksipuolisuuden voi sitten korjata? Paras keino tämäntyyppisten kohujen välttämiseksi on tietenkin luopua turhista korulauseista ja olla ylpeästi sitä mitä on – kapean naiskuvan edustaja. Paras keino mediakentän representaatiovinouman korjaamiseksi on aktiivisesti pyrkiä laajentamaan sen tarjoamia henkilökuvia. Tämän avuksi tarvitaan rekrytoijien koulutusta moninaisuudesta, anonyymiä rekryä, kiintiöpaikkoja sekä yleistä asennemuutosta. Mikään ei tule muuttumaan, ellei sitä tulla aktiivisesti muuttamaan.