25.3.23

Rauhankasvatus on ympäristötyötä

Teksti julkaistu ensimmäisen kerran Rauhanpuolustajien Rauhanpuolustaja-lehdessä 1/2023 09.03.2023.

Venäjän jatkaessa laitonta hyökkäyssotaansa Ukrainassa ja Suomen Nato-prosessin edetessä maailmanrauha tuntuu vain kaukaiselta ajatukselta. Ilmastoahdistus kasvaa samalla kun kuudes sukupuuttoaalto, luontokato ja monimuotoisuuden väheneminen uhkaavat elinympäristöämme. Hypimme kriisistä toiseen monen toivoessa, ettei tarvitsisi kokea taas tragediaa. Tämän kurjuuden keskellä harva tulee ajatelleeksi, että apu tähän kaikkeen löytyy rauhankasvatuksesta.

Ennen kuin hypätään syvempään päätyyn käydään läpi perusteita. Mitä rauhankasvatus edes on? Rauhankasvatusinstituutti kertoo sivuillaan rauhankasvatuksen perustuvan Unescon vuonna 1974 antamaan suositukseen yhteisymmärryksen, yhteistyön, rauhan, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien opetuksesta: ”Sen tavoitteena on kehittää kaikkien ihmisten moraalista ja sosiaalista vastuuta sekä kasvattaa yhteiskunta- ja kulttuurirajat ylittävää ymmärrystä, jotka puolestaan rakentavat rauhanomaisia yhteiskuntia osana maailmaa.” Rauhankasvatuksen keskeisiin teemoihin kuuluu muun muassa antirasismi, yhdenvertaisuus ja globaali vastuu. Rauhankasvatuksen tavoitteena on pohtia ihmisarvoa ja oikeudenmukaisuutta, mutta myös herätellä kriittistä ajattelua. Näitä asioita pohtiessa ympäristökysymykset nousevat nopeasti esiin.

Ilmastonmuutos on yksi aikamme suurimmista haasteista, myös yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Ilmastonmuutoksen takia sään ääri-ilmiöt lisääntyvät, ruuantuotanto käy entistä hankalammaksi ja riski konflikteihin kasvaa. Ilmastonmuutoksen vaikutukset eivät jakaudu tasaisesti maapallolle, vaan jotkut alueet kuihtuvat, lämpenevät ja muuttuvat asuinkelvottomiksi toisia nopeammin. Tämä pakottaa ihmiset muuttamaan muualle elinkelpoisempiin olosuhteisiin. Ilmastopakolaisuus tulee vaikuttamaan monen elämään.

Toivonpilkahduksia on kuitenkin nähtävissä. Turkin tuhoisa maanjäristys osoitti, miten ihmiset ympäri maailmaa ovat valmiita auttamaan kanssaeläjiään hädässä. Samoin Ukrainan sota herätti koko Euroopan empatian ja auttamishalun. Katastrofin ei kuitenkaan tulisi osua lähelle ennen kuin empatiamme herää. Rauhaa rakennetaan niin lähellä kuin kaukana päivittäin tekemällä oikeudenmukaisia ja yhdenvertaisia valintoja.

Rauhaan kannustaa myös toinen seikka – sotiminen kuluttaa luonnonvaroja. Sadankomitean mukaan sotilasvarusteluun käytettiin koko maailmassa yli 2 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria vuonna 2021. Suurimpia tuhlareita olivat Yhdysvallat (38 prosenttia), Kiina (14 prosenttia), Intia (4 prosenttia), Iso-Britannia (3 prosenttia) ja Venäjä (3 prosenttia). Aseteollisuus on yksi maailman suurimmista päästöjen aiheuttajista. Jatkuvat panostukset sotilasvarusteluun aiheuttavat kilpavarustelun kierteen, jota on miltei mahdotonta pysäyttää. Kilpavarustelun sijaan meidän pitää pyrkiä rakentamaan rauhaa ja turvallisuuden tunnetta muilla keinoin.

On hyvä muistaa, että asevarusteluun käytetyt rahat ovat aina pois jostain muualta. Se, mihin valtio suuntaa rahoja, on aina poliittinen valinta. Sotilasmenoihin sijoitettuja varoja ei pidä pitää itsestäänselvyytenä ja pakollisena pahana, vaan niitä on aktiivisesti haastettava niin kestävän kehityksen, yhteiskuntarauhan kuin globaalin oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Kohdistamalla rahat ilmastokestäviin ratkaisuihin parannamme niin rauhaa kuin ilmastoamme.

24.3.23

Velkavankeudesta vapauteen!

Teksti julkaistu ensimmäisen kerran Vasemmisto-opiskelijoiden Oppimisen ylistys -blogisivuilla 08.03.2023.

Opiskelijoiden velkaantuminen on saavuttanut huippulukemia, kun opintolainakanta on ylittänyt 6 miljardia euroa. SYLin ja SAMOKin Opiskelijat pois köyhyysrajalta – kampanjan mukaan jopa 69 prosenttia opintolainaa nostaneista kertoo opintorahan ja asumistuen riittämättömyyden syyksi lainan nostoon. Tällä hetkellä opintorahamme on Pohjoismaiden heikoimmalla tasolla ja laskennallisesti vain neljä euroa suurempi kuin vuonna 1992. Opiskelijamme ansaitsevat parempaa. Opintotuki tarvitseekin siis kokonaisuudistuksen.

Yksinkertaistettuna korkeakouluopiskelijan opintotuki koostuu opintorahasta ja opintolainasta. Opintoraha on noin 270 euroa kuukaudessa, opintolaina puolestaan 650 euroa. Opintotuen lisäksi opiskelijat saavat asumistukea, joka määräytyy mm. asuinpaikan, asumistilanteen sekä tulojen mukaan. Yleisesti voidaan kuitenkin puhua noin 300 eurosta kuukaudessa. Jos opiskelija ei halua velkaantua, on hänelle tarjottava tuki siis hieman alle 600 euron luokkaa. Toimeentulotukea ei heru, ellei nosta lainaa. Opiskelijan on siis pakko velkaantua oman toimeentulonsa eteen tai tehdä kahta työtä samanaikaisesti – eli sekä opiskella että tehdä palkkatöitä.

Opintotuen lainapainotteisuutta on perusteltu sillä, että korkeampi koulutustaso korreloi korkeamman tulotason kanssa. Oman alan töihin pääsy opintojen jälkeen ei kuitenkaan ole varmaa. Lisäksi tämän tyylinen ajattelumalli ei ote huomioon ihmisten yksilöllisiä koulutus- ja urapolkuja. Lainapainotteisuuden puolestapuhujat ovat myös hehkuttaneet käytännössä ilmaista lainaa, kun opintotuen korot ovat olleet nollan tuntumassa. Viimeistään Ukrainan sota romutti tämän argumentin korkojen kasvaessa jopa 1895-kertaisiksi. Opiskelijat on myös haluttu siirtää pois yleisen asumistuen piiristä takaisin opintotuen asumislisän piiriin. Tämä tarkoittaa vielä pienempää summaa elämiseen – summaa, joka on sidottu vuoden jokaisena kuukautena opintojen etenemiseen. Kesän aikana tukea ei siis heruisi senttiäkään. Keskustelu siitä, että opiskelijoiden täytyisi raataa viisi vuotta kahdessa työssä ilman lomia ja ilman mahdollisuuksia minkäänlaisiin virheaskeliin on kuitenkin täysin omansa, enkä paneudu siihen enempää tässä kirjoituksessa.

Epävarma toimeentulo aiheuttaa myös stressiä, joka käy hyvin nopeasti mielenterveyden päälle. Suorituksiin vahvasti sidottu opintotuki sekä sen mahdollinen menettäminen opintojen liian heikon edistymisen takia on omiaan luomaan ylimääräistä stressiä nopeatempoisen opiskelun rinnalle. Pandemia on heikentänyt opiskelijoiden mielenterveyttä entisestään, kun opiskelustressiin on lisätty yksinäisyys sekä etäopinnot. Mielenterveyskriisi on käsillämme, eikä ole kenenkään edun mukaista päästää tilannetta pahenemaan entisestään.

Yksi lääke tähän ongelmaan on opintotuen uudistaminen. Opintotuki tulisi siirtää sosiaali- ja terveysministeriöön muun sosiaaliturvan kanssa. Nykyisellään tuki on opetusministeriön päätäntävallan alaisuudessa. Tämän lisäksi opintotuen ehtoja lieventämällä ja matalammalla vaatimustasolla helpotamme opintojen etenemisen seuraamisesta syntyvää stressiä. Täytyy myös huomioida, että opintoraha on jäänyt pahasti jälkeen hintojen kehityksessä. Opintotukeen tuleekin tehdä 100 euron tasokorotus samalla kun sen kaksiportaisuudesta luovutaan. Lisäksi tukikuukausien määrää on lisättävä ja lainapainotteisuudesta on luovuttava. Opintolainaan on puolestaan saatava korkokatto välittömästi.

Opiskelijat ovat ainoa väestöryhmä, jotka pakotetaan velkaantumaan toimeentulonsa tähden. Nyt on jo korkea aika vapauttaa opiskelijat velkavankeudesta!

 

Jenni Jäntti
Kirjoittaja on Vasemmisto-opiskelijoiden hallituksen (vara)jäsen, Vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokas Satakunnan vaalipiirissä ja hänellä on 31 tonnia opintolainaa.

28.2.23

Korkeakoulujen lukukausimaksut eivät kuulu hyvinvointivaltioon

Teksti julkaistu ensimmäisen kerran Vasemmistonaisten Feministipistoja-blogisivuilla 21.02.2023.

 

Lähikuva kirjoittajasta katsomassa suoraan kameraan.

Yksi Suomen suurimmista ylpeydenaiheista on maksuton koulutus, johon kuka tahansa on oikeutettu perhetaustastaan riippumatta. Maksuttomuus on kuitenkin taas uhattuna, kun korkeakoulujen lukukausimaksut ovat puhututtaneet niin otsikoissa kuin keskustelupalstoillakin. Mahdollisuus korkeakoulutukseen ei ole itsestäänselvyys. Maksuton koulutus on kuitenkin yksi hyvinvointivaltiomme kulmakivistä, jota ei tule murentaa.

Vaikka koulutuksemme onkin tällä hetkellä käytännössä maksutonta, periytyy koulutustaso edelleen vahvasti. Koulutustason periytymistä pitäisi pyrkiä aktiivisesti purkamaan – ei rakentamaan lisää esteitä yhdenvertaisuuden tielle. Siksi lukukausimaksut ovatkin feministinen kysymys. Seuraava hallitus ratkaisee, jatketaanko koulutuksen kunnianpalautusta myös korkeakouluissa vai lähdemmekö rapauttamaan Suomen koulutustasoa entisestään.

Koulutustason periytyvyyden lisäksi koulutusalojen eriytyminen sukupuolen mukaan on edelleen vahvaa. Työelämän aitoa yhdenvertaisuutta ei voi saavuttaa ilman, että puutumme tähän. Avuksi voidaan ottaa esimerkiksi sukupuolitietoinen opinto-ohjaus sekä sukupuolittuneen kuvaston ja sanaston kyseenalaistaminen.

Suomi tarvitsee nyt ja tulevaisuudessa osaajia. Tavoitteenamme on, että 50 prosenttia ikäluokasta olisi korkeakoulutettuja. Tätä tavoitetta ei kuitenkaan tulla saavuttamaan nykyisillä resursseilla. Jotta opiskelupaikkoja riittäisi kaikille, täytyy aloituspaikkojen määrää lisätä. Aloituspaikat tulee suunnata sellaisille aloille, joille työvoimaa tarvitaan. Pelkät aloituspaikat eivät kuitenkaan riitä, ellei niitä rahoiteta kokonaisuudessaan. Tätä rahoitusta ei voi repiä opiskelijoiden selkänahasta.

Koulutuksen tulee jatkossakin perustua maksuttomuuteen ja tasalaatuisuuteen. Opiskelijan on pystyttävä luottamaan siihen, että hän saa yhtä laadukasta koulutusta kaikista maamme korkeakouluista. Muuten niin korkeakoulujen kuin alueiden osaajienkin eriytyminen on varmaa. Jotta koulutuksen laadukkuus varmistetaan, täytyy meidän varmistaa yliopisto-opettajien työrauha. Äärimmilleen venytetyt resurssit tekevät opetustoimintaan keskittymisestä lähes mahdotonta. Läpi 2010-luvun tehtyjä koulutusleikkauksia tulee paikata lisäämällä korkeakoulujen rahoitusta tuntuvasti.

Sivistyksen lisääminen ei ole koskaan huono vaihtoehto. Mahdollisuuden kouluttautua tulee olla nyt ja jatkossakin jokaisen suomalaisen oikeus.

Jenni Jäntti
Kirjoittaja on intohimoinen opiskelija-aktiivi, vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokas Satakunnassa ja Vasemmistonaisten hallituksen jäsen.